puikot solmussa

Long time…ja niin edelleen.
Ei kahta vuottakaan edellisestä kerrasta.

Mutta nyt kun lääkäri käski pitää jalat koholla, oli hyvä syy käydä hakemassa tarvikkeita.
Numero kasin koukku ja kudetta n. 900gr.
Ohje löytyi Kangas-Aitan sivuilta.

Ohjetta jouduin hieman soveltamaan ja tekemään maton pienempänä, että se mahtuisi meidän wc:n lattialle.
Matto on nyt valmiina halkaisijaltaan 60 cm, ja kude meni kaikki.

Siitä tuli kyllä kiva. Voisin tehdä lisääkin, mutta mihin?

P.S. Eikös niin Tätikkä, että nyt voisi sanoa, että mä olen tehnyt kotonakin jotain…?

Ollapa useammin näin rauhallisia päiviä…

Kahden viikon lomalöhöilyn jälkeen alkoi tuntua, että olisipa kiva tehdä jotain…
Ei täällä puikot pysy käsissä vieläkään, mutta Singer pysyy sentään pöydällä!

Ompelin vähän fiinimmän käsilaukun itselleni.

Päällinen mustaa samettia ja vuorina harmaa vuorikangas.
Voi käyttää tuon lyhyen krumeluurihihnan kanssa tai sitten ilman hihnaa. Tykkään varsinkin tuosta jälkimmäisestä tavasta.

Sangat on liimattu kiinni ja hyvin tuntuu kestävän. En uskaltanut alkaa puristamaan noita rautoja kiinni, kun jäljethän niihin olisi jäänyt. Vai onko joku keksinyt tavan jolla niihin ei jää esim. pihdeistä jälkiä?

(Ja nythän Puolisko ei voi valittaa, että olen taas ostanut uuden käsilaukun;))

Ja perheen toisellekin rimpsessalle on ommeltu. Koira sai uuden pedin.

Vielä ei kaveri ole ihan vakuuttunut tuosta uudesta patjastaan, ihmettelee vaan mihin ne sen vanhan hyvän veivät…

Mun unelmaneule on valmis! Tää on loistava. Oih!
Phildarin lehteä selatessani aina jäin tuijottamaan tätä mallia.
Eihän siinä sitten muu auttanut.

Hieman epäilytti tuo mallikuvion poikkiraitaisuus, mutta eihän se ihan pahalta näytä tämänkään ruhon päällä?

Janne-lankaa meni aika tarkkaan 700 grammaa. Alunperin olisin halunnut puserosta mustan (yllätys!), mutta joululomalla ollessa ei kyseisen kaupungin lankakaupasta mustaa jannea löytynyt tarpeeksi. Otin siis tuon tumman harmaan langan ja nyt olen kyllä todella tyytyväinen siihen. Hetken takeltelun jälkeen ranskankielinenkin neuleohje aukesi. Itse neulominen oli aika sujuvaa ja nopsaa. Tuo viimeistelyvaihe taas kesti, vaikkei montaa saumaa ollutkaan ommeltavana. Ja valokuvaajan värväys. Vielä tuosta Pojasta kuvaaja saadaan, eikö?

Onneksi keväälle vielä riittää vähän viileämpiä kelejä, että vielä ehtii puseroa käyttämään.

Ensimmäisellä julkisella käyttökerralla sain pari mukavaa kommenttia. Ensin yksi kaveri pyysi tekemään itselleen samanlaisen. Sehän on aina kehu. Eikö? Katsotaan josko jaksaisin tehdä toisen samanlaisen.
Toinen kommentti oli:”Tuo on ihana tuo sun pusero, onko se E*pritin?” Tässä kohtaa mä oli jo aika ylpeä:)
Tuli tunne, että nyt mä oon hei oikeasti onnistunut. Vielä vastattuani, että ei, vaan ihan itse neulottu, kysyjän ilme oli silkkaa mannaa neulojan itsetunnolle. Hänkin tilasi multa puseron, ei tätä vaan oman unelmaneuleensa. Vaan uskaltaako tätä puseroa enää pitääkään, jos kovastikin alkaa ’tilauksia’ pukkaamaan?

Myöhemmin aloin miettiä tätä “Onko se E’pritin?”-kysymystä. Mä oikeasti pidin sitä kehumisena ja edelleenkin ajattelen niin. Mutta tiedän,että jotkut ajattelevat taas toisinpäin. Miksi käsintehdyn tuotteen pitäisi näyttää teolliselta? Arvokkaampihan se käsintehty tuote on. Vaan toisaalta onhan monella vaatevalmistajallakin käsintehtyjä neuleita.

Mutta iha sama.
Tää on nyt valmis ja se on mun!

(Ehkä nuo kommentit antoi uutta intoa tähän neulomisharrastukseen. Se nähdään myöhemmin…)

Ompelukone sanoi sur-rur.

Kangaskasseja.
Tuo yksivärinen sininen on ainut minkä myös vuoritin. Se on semmoinen vähän reilun A4 -kokoinen.
Muut on ihan peruskangaskassi-mallia. Osaan jaksoin jopa ommella terenauhan koristeeksi.

Miten kulutan kolme viikkoa sairaslomaa?

Ensin muistan kivan mallin, kaivan sen tietokoneelta esiin.
Kätköistä löytyy lankaa, luulisin sen riittävän.
Tiheys ei täsmää alkuunkaan, joten lasken silmukat itselleni sopiviksi.
Neulon ensin takakappaletta.
Moneen kertaan mietin matkan varrella, että riittääköhän tämä lanka oikeasti, sitä tuskin saa enää lisää.
Mutta jatkan silti vaan neulomista lähes hurmiossa.
Toisaalta kyllä mietityttää, tuleeko kappaleesta sopivan kokoinen.
Mutta jatkan takakappaleen loppuun.
Ja totean, että ei onnistu. Lanka varastoistani ei riitä. Pahus!
Eikä kyllä ehkä kastelemalla ja pingottamallakaan olisi tullut tarpeeksi väljää.
Nilkutan lankaostoksille. Päätän kokeilla Isoveljeä.

Aloitan uudelleen alusta.
Taas eri tiheys. Lasken silmukkamäärät sopiviksi, kai.
Olen yllättynyt Isoveli-langasta. Positiivisesti.
Neulon takakappaleen ja toisen etukappaleenkin valmiiksi.
Ja alkumittauksista huolimatta huomaan, että kappaleet ovat liian lyhyitä.
Purkaan siis kainaloihin asti. Panikoin ja hommaan pari kerää lisää lankaa.
Neulon kappaleisiin vähän lisää pituutta ja raglankavennukset uudelleen.
Toinen etukappale menee sen enempiä miettimättä.
Koska alkuperäisen mallin silmukkamäärät ei täsmänneet mulle mistään, piti siis hihojen silmukatkin laskea itse.
Raglankavennukset tein ihan mutu-tuntumalta.
Ja niistähän tulikin aika passelit. Kun ne menee tuolta vähän ylempää, niin ei tule ihan niin pullohartianäkyä.

Sitten kastelin ja…-siinä vaiheessa pelotti!
Kappaleet venähti mielettömästi.
Ei lannistuta, hoin itselleni.
Annoin kappaleiden kuivaa rauhassa, taisi siinä mennä joku ylimääräinen varmistuspäiväkin.
En uskaltanut alkaa kasata.
No, ompelin työn sitten kasaan kuitenkin.
Ja hei, eihän se ihan mahdottomasti loppujen lopuksi venähtänytkään.
Vielä loppupuserrus.
Kauluksen neulominen ja kiinnitys.
Kauluslinjan tein hieman korkeammalle kuin esikuvassaan oli. Vastaavasti sitten taas kauluksesta tein matalamman.
Ja etukappaleetkin menee mun omassani päällekkäin. Tuntui jotenkin mukavammalta niin.
Malli on siis apinoitu tuosta, mutta muuten on tehty oman maun mukaan ja itselle sopivaksi; silmukkamäärät ja kavennukset. Kuten myös tuon kauluksen tein eri tavalla kuin mallissa oli.

Nyt kun paita on viimein päällä, oon todella tyytyväinen.
Lankaa meni aika tarkkaan 600 gr. Ne pari paniikkikerää on edelleen korkkaamatta;)
Isoveljestä neulottuna neule on ehkäpä turhan muhkea, mutta on ainakin lämmin.
Ja erittäin hyvä pitovaate tällaiselle vilukissalle, jolla palelee aina ensimmäisenä hartioista.
Jännittää vaan, että miten Isoveli kestää käytössä..

Ja jossain vaiheessa koipi ojossa istuessa tuli jo tilattua Phildarilta muutama lehti. Oli vähän kouluranska koetuksella.
Myöskin BookDepositorykin lähetti pyynnöstä Custom knits-kirjan. Ei pöllömpi tilaus.

Vielä olisi kuukausi saikkua………

Sillä pysyy puikot kädessä sittenkin!! Uskomatonta.
Taisin jo itsekin luulla, että blogini on kuopattu.

Kesän aikana on jotain pientä ollut kyllä tekeillä. Mitään sen valmiimpaa ei ole tullut kuin
-kolme paritonta villasukkaa
-virkattuja -ei vielä kiinnitettyjä- pyyheliinapitsejä
-tilkkupeittoon kaksi riviä tilkkuja.
Huoh, mistähän saisi kärsivällisyyttä tehdä asiat loppuun?

Pojalla ei ollut sopivia lapasia. Nyt on parit. Vasemmanpuoleisten mallineule on kirjasta ‘Sata kansanomaista kuviokudinmallia’. Toinen peruslapaspari on Pojan toiveesta eriparinen.
Mutta olipas vaikea tehdä sopivia lapasia, väkisin meinasi tulla pieniä. Muutamaan kertaan sain aloittaa alusta. Pojallahan on jo aika iso koura.

Pitäisiköhän blogi vaihtaa matka-aiheiseksi? Syyslomaa vietettiin näissä maisemissa.

Komeeta oli.

Hiljaista on ollut…
Ensin vähän matkakuvia.

Näiden maisemien katsomiseen ei viikossa ehtinyt kyllästyä.

Firenzen nähtävyys

Ponte Vecchio

Hulppeat Dolomiitit sai haukkomaan henkeä.

Kyllä mä voisin lähteä Italiaan ja eritoten Toscanaan uudestaankin…huoh…

Mutta on täällä jotain neulottukin!
Kummitytölle neuloin tuommoisen söpöstelytakin(kuva ei tee ollenkaan oikeutta takille).

Lankana oli Sirdar Snuglly Baby Bamboo, jossa on 80% bambua ja loput 20 % villaa. Lanka oli ihanan pehmeää ja yllättävän miellyttävää neuloa. Voi kun joku neuloisi siitä mullekin jotain…
Ohje oli Sirdarin omasta vauvaneulekataloogista, joissa ohjeiden koot riittävät aina 122 cm:n asti.

Ja oikein söpöilyn huipuksi neuletakkiin kirjoin ihan ohjeen mukaan linnunsilmäpistoilla kukkasia helmaan ja hihansuihin. Helmet vielä kukkien keskipisteeksi. Helmet tuskin kestävät konepesua niinkuin lanka kestäisi. Mutta mähän oon kummitäti, niin mä voin aatella vaan mikä on söpöä-viis käytännöllisyydestä. Äitien tehtävänähän se on ajatella, mikä on helppo pestä;)

Sun veresi virtaa mun suonissani,
sun äänesi kuuluu mun puheessani.
Taivuin samaan suuntaaan mihin olit taipunut,
vaivuin samaan huumaan mihin olit vaipunut.

Sun hahmosi häilyy mun unissani, sun kasvosi säilyy mun kuvissani.
Sä annoit kaiken mitä janosin. Vannoit aamenen, mut joit rakkauden.
Hiljaa lasken seppeleen nukkuvan isäni arkun luo, en turhaan pelkää kuolemaa minutkin myöhemmin luoksesi tuo.
Hiljaa lasken seppeleen nukkuvan isäni arkun luo, en turhaan pelkää kuolemaa minutkin myöhemmin luoksesi tuo.
Mun veri on sun.

-Neljä ruusua/Veri-

Ja täältä livenä
http://www.youtube.com/watch?v=fJHg7iTssgo

Täällä on nyt pipoiltu.
Ensimmäisenä virkkasin Pojalle uuden pipon, ei kuvaa. Kuvitelkaa harmaa-sini-valkoinen lanka ja siitä virkattu pipo.

Seuraavaksi ‘custoopipo’.

Typyn mainiolla ohjeella. Novitan Woolia ja 120 s. Ohje on loistava ja helppo. Kavennukset menee todella nätisti päälaella, mutta en nyt edes yritä ottaa enempää kuvia mustasta piposta.

Kolmas pipo ei sitten ollutkaan ihan yhtä helppo kakunpala…

Frivoliin törmäsin ravelry kierroksella. Ravelryyn saa muuten tuhrattua hyvää neulomisaikaa -ja paljon!!
Frivolia oli pakko päästä kokeilemaan. Miten ihmeessä onnistuu pipon neulominen noin poikittain? Tässä pipoa tehdessä tulikin opittua monta uutta asiaa neulomisen saralta.
Ensin piti opetella ‘provisional cast on’, mitähän se on suomeksi neulottuna..? Knittystä löytyi ohje siihen. Alkuun näytti hyvinkin epäilyttävältä se aloituskerros, mutta toimi.
Seuraavaksi opettelin lyhennettyjen kerrosten neulomisen. Joo, helppoa.
Mutta sitten! Seuraava koettelemus.
Pipon aloituskerros ja viimeinen neulottu kerros piti silmukoida yhteen, ja siinä samalla tehdä parit palmikonkierrot. Ohjeen tekijä kyllä varoitteli, että vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa. Oli kyllä tyttönen ihan oikeassa!! Tein jopa suositellun mallitilkun, johon neuloin erivärisellä langalla tuon silmukoitavan kerroksen. Mutta kyllä silti oli työn ja tuskan takana. Useamman kerran sain purkaa silmukoinnin ja purra hammasta yhteen(ja päästellä suusta muutaman kirosanan). Kyllä siinä sunnuntaipäivästä hupeni monta tuntia. Poika lähti treeneihin, mä yritin silmukoida. Poika tuli treeneistä, edelleen mä tusasin tuota pirun saumaa. Poika kysyi, etkö sä vieläkään ole sitä saanut tehtyä? Muutaman kerran kävi saumaa värkätessä mielessä, että olisi pitänyt tehdä se ohjeessa olleella toisella helpommalla tavalla. Että mikä hitto saa kuluttamaan yhteen n. 20 cm:n mittaiseen saumaan viisi tuntia!? Mutta ei, kun piti kokeilla omaa (ja perheen) kärsivällisyyttä. Mutta kyllä se kuulkaa onnistui! Nyt pipo on nätisti silmukoitu eikä saumakohtaa löydä!! Voi sitä onnistumisen riemua! No kyseessähän on toki vain pipo, mutta silti!! Mä tein sen!